Kerron sinulle yhden salaisuuden, jos lupaat, ettet kerro kenellekään.
Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Vaikka olen remonttihommia tehnyt, niin telineet ja tikkaat olen suosiolla jättänyt toisille. Minulle tarjoutui mahdollisuus kohdata pelkoni ja käydä Oulun korkeimman asuinrakennuksen katolla – ei siis huteria telineitä, vaan ritiläportaat, josta näkyy suoraan alas!!!
Pyysin, että hetki katolle pääsystä ikuistettaisiin ja tällainen siitä tuli.

Kuten huomaat käsi on tiukasti kaiteessa ja katse katolle päin. Tunne, jonka tunnistin tietysti oli pelko putoamisesta ja kuolemasta, jos sattuisin putoamaan.

Olin päättänyt kohdata pelkoni. Kutsuin mieleni kehooni takaisin alhaalta parkkipaikalta, joka jo maata mätkötti märkänä rättinä jalat ja kädet levällään. Tajusin, että olin jo mielessäni luonut tapaturman. Kiireesti mieli takaisin kehoon – eipäs mennä asioiden edelle!

Kaikkien opettamani oppien mukaan jaarittelin mieltäni sieltä maasta mätköttämästä kehooni – kotipesään. Pääsin lopulta tuntemaan missä kohtaa kehossa tunne oli. Arvaat jo, sehän näkyy jo kuvastakin – vatsassa tietenkin. Kun tunnistin tuntemuksen vatsan alueella, hengitin syvään ja hyväksyin tunteen. Kuinka ollakaan tunne ikään kuin suli pois ja pääsin nauttimaan auringon laskusta!

Harjoitus, jonka tein oli hyväksyvää tietoista läsnäoloa eli meditaatiota. Sinäkin olet tehnyt sellaisen harjoituksen, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Se on tapahtunut silloin kun olet tarvinnut lisää rohkeutta kohdata elämässä jokin vaikea asia, rauhoittaa mieltä tai silloin kun olet tuijottanut räiskyvään nuotioon.

Sisäinen äänesi saa tulla silloin kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin olet.