En nähnyt Sinua – tunsin

Katson sinua, en näe vartaloasi, en arvokasta ammattiasi tai sitä mitä edustat.
Näen sydämen, joka on täynnä rakkautta ja myötätuntoa
– elämän haavoista syntyneen miehen.

Kosketan, näen sinut selvemmin.
Arvosi, joita edustat.
Kipusi, joita kannat.
Nekin, jotka ovat käyneet sinulle tarpeettomiksi.

Tunnen haavasi, jotka ovat yhtä minun haavani kanssa.
Käteni täyttyvät halusta koskettaa sinua.
Toivoen, että käteni voisivat parantaa kaikki ne haavat, jotka ovat sinussa.
Ehkä siinä samalla parantuisin itsekin.