Elämme mielenkiintoista aikaa johtajuuden näkökulmasta. Ei aikaakaan kun autoritäärinen johtaminen oli ainoa ja oikea tapa johtaa. Johtajuuden tulisi olla siellä missä on vastuu. Tässä vapautumisen aikana on mennyt puurot ja vellit pahan kerran sopan keitoksi ja vastuu on livahtanut välinpitämättömyyden ja kurittomuuden alle. Toisin sanoen tunteet ovat nousseet pintaan ja johtajuus on jäänyt tunnereaktioiden alle.

Kun tunteet nousevat reaktioiden tasolle, syntyy mielenkiintoinen sekametelisoppa – reaktiota toisen perään, jolloin ”en voi istua kaverin viereen kun hän kävelee väärän värisillä saappailla”. Toiminta halvaantuu ja syntyy mitä kummallisimmista tilanteista kokemuksia kiusaamisesta tai kiusatuksi tulemisesta, väärinkäsityksiä, tulkintoja ja siitä seuraavia oletuksia.

Tästä puolestaan joissakin tapauksissa seuraa kolmannen johtajan ilmestymistä areenalle – ammattiyhdistys –auttajat. Siinä alkaakin mielenkiintoiset neuvottelut tunteiden – vallan sekä mielihalujen maailmassa, jossa tekeminen väistämättä jää toissijaiseksi.

Tunnistatko työpaikallasi jotain tämänkaltaista? Ellet, unohda mitä juuri luit ja elä onnellisena työyhteisössä, jossa vuorovaikutus, toisen kunnioittaminen ja huomioiminen ovat toiminnan perustana. Mikäli kuitenkin tunnistat jotain samankaltaisuutta työyhteisössäsi suosittelen jatkamaan lukemista.

Tänä päivänä tarvitsemme taitoja, joista ei puhuttu aikana, jolloin autoritäärinen johtaminen oli ainoa tapa johtaa. Silloin joku toinen päätti puolestamme, teki valintamme ja laati säännöt, joita noudatimme. Helppoa ja yksikertaista – aivot vain narikkaan, rukkaset käteen ja toimeksi.

Tässä muuttuvassa maailmassa, tänä päivänä joudumme ottamaan itse vastuun päätöksistämme ja valinnoistamme ja se vaatii jokaiselta uusia itsensä johtamisen –taitoja. Emme oppineet näitä taitoja kotona, koulussa saatikka työpaikoilla – elämä ihmissuhteineen työpaikoilla ja arjessa tarjoaa meille jokaiselle toimivan itsensä johtamisen alustan. Siinä sotkeudumme välillä monenlaisiin tilanteisiin ja tunteisiin, jotka menevät sekaisin kuin sekametelisoppa konsanaan. Johda siinä sitten itseäsi, arjessa kotona tai työpaikalla.

Ehkä juuri siksi ihmissuhteissamme syntyy haavoja, kun puolustamme omia toimintatapoja ja varjopuolia niin voimakkaasti, ettemme kykene näkemään sitä ainutlaatuista ja arvokasta itseämme, puhumattakaan varjopuoliemme mahdollisuuksista. Todellisuudessa varjopuolesi ovatkin sitä potentiaalia, jonka ottamalla käyttöösi valjastat sitä hyvää jonka olet piilottanut tunnelukkojesi alle.

Sisätautilääkäri Lee Lipsenthal, on sanonut ”Oma varjomme on paljon vapauttavampi kuin kukaan meistä voi kuvitella, eikä lainkaan niin järkyttävää kuin pelkäämme.”

Rohkaisen sinua tutkimaan, arvostelun sijaan, elämäsi tilanteita mahdollisuuksina oppia ja kasvaa ihmisenä. Tunnista tilanteesta tai tapahtumasta noussut tunne, ilman reaktiota, lepää tunteessa – se tekee sinulle ja kasvullesi hyvää. Juuri nyt kevään heräämisen aikaan – rakkaus rinnassa herää ja auttaa sinua oman kasvusi äärelle. Ihanaa ja rakkauden täyttämää kevättä Sinulle <3