Muistojen Mummola

 

Tapahtuma

Muistatko kuinka pisteaitaa tehtiin perinteisin vitsoin? Pisteaitataitaja Risto Hatunen tekee, neuvoo ja opastaa siinä lauantain 2.7. klo 10 alkaen. Tervetuloa!

 

Muistojen Mummola on paikka, jossa törmäsin Rakkauteen. Se oli kevät 2008. Tunsin huimausta ja heikkoutta sekä tunteen, että olin tullut kotiin. Kanssani oli pitkäaikainen hyvä ystäväni, joka avusti minua pääsemään Mummolan sisälle. Ovessa luki Mummola ja avaimen perässä Taika, ei siis mitään tavanomaista vaan taianomaista.

Tapasin Mummolan Mummon ja  siitä kaikki lähti. Entinen asuja Mummolassa oli Eeva Johanna. Sain Mummolan omille nimilleni keväällä 2008. Siitä alkoi minun remontti tähän taloon. En tosin tiennyt aloinko rakentamaan itseäni vaiko Mummolaa. Ei sen väliä, sillä molempien tulisi valmistua. Rintamamies-talossa 26 vuotta asuneena, tiesin, ettei valmista tule. Ainoa konkreettinen asia on oppia hyväksymään keskeneräisyyttä, sekä talossa että itsessäni. Sitä sitten opiskelemaan...

Mummolan kuva etusivulla on se, jolta se näytti aluksi. Toivon, että saisin mahdollisuuden esitellä sinulle hieman edistyneempiä kuvia. Mummolaan tuli perusteellinen perustusten korjaus. Oli tunkattava, kengitettävä ja siinä rytäkässä sain lattaraudan pätkän otsaan. No päästä tulee kovempi - isä oli kertonut. Lääkäri ei puhunut siitä kun tikkejä puutuneeseen otsaani ompeli. Sen jälkeen oli vuorossa katon uusiminen. Pää tarvitsee suojaa, kypärää en vieläkään käyttänyt. Päreet jätettiin alle, ompahan mitä ihastella ullakolta käsin.

Salaojitukset oli kaivettava. Jankoneen Markus kertoi, että jokaiselta työmaalta jää ainakin yksi asia mieleen ja tältä työmaalta kaksi asiaa. Uteliaana tahdoin tietää ne.  Hän kertoi, että ei ole koskaan aiemmin joutunut kaivamaan talon sisältä, eikä lapiokavereina ole ollut kolmea naista.

Jokatapauksessa lattia laitettiin kaiken taiteen sääntöjen mukaan ja sitten talvi puski päälle. Kiitos ja ovi kiinni - keväällä jatketaan. Jouluna kävin katselemassa lattiiaa ja se oli pullistellut ja nostanut lattian ylös. Siis juuret on vielä kertaalleen kaivettava, jälleen kerran on lapsuuteen tutustuttava. Tällä kertaa lasten kanssa.

Äitienpäivän lahjatoive oli lapsilta: pieni kaivuu-urakka pirtin lattian alta. Niin siinä äitienpäivä v.2009 vieräti ja äiti iloisena ja lapset lapio-allergiaan sairastuneena. No se parani onneksi nopeasti hyvällä ruualla ja jälkiruoka jäätelöllä. Tosin olen huomannut, että lapset jostain syystä kiertävät lapioita, kun niitä on näköpiirissä. Miksiköhän?

Niin lattia tehtiin uusiksi, siis juuret kaivettiin kahdesti. Uudet ikkunat vaihdettiin, jotta näkisin selvemmin -  myös omaa elämääni. Lattioihin puhallettiin villat ja pintalaudoitus syksyllä 2010.

Tänä kesänä 2011, pirtti sai uuden uutukaisen hella-leivinuunin, perinteisen näköisenä. Uunin ranssi on peräisin Vöyriltä, jossa Isän perhe asui sodan aikana väliaikaisesti. Sain ranssi itselleni kesän 2010 lomareissulta, kun ajelimme niillä nurkilla ja kävimme katsomassa paikkaa. Majaa ei löytynyt, sillä se oli talonväen mukaan palanut. Jäljelle oli jäänyt vain tämä ranssi, joka kuulemma oli odottanut minua, talon isäntä sanoi ja ojensi sen minulle. Nyt se odottelee pannua pidettäväksi hellan päällä.

Pisteaitataitaja Risto Hatunen tulee tekemään ja opastamaan sen teossa, lauantaina 2.7. klo 10 alkaen. Juho on pystyttänyt sinne myös sekatavarakaupan (sellainen Hattusen kauppa oli ollut myös siellä Karjalassa) sekä viimekesäisen Lego-näyttelyn jatkoksi polkupyörä -näyttelyn, joita hän on tuunaillut muutaman vuoden ajan. Toivotan Sinut lämpimästi tervetulleeksi Muistojen Mummolaan, paikkaan jossa keskeneräisyys on voimavara ja loputon unelmien lähde.

Kiitän samalla tähänastisista Avuliaista ja Ihanista Ihmisistä, jotka ovat minun Matkaani ja Muistojen Mummolaa auttaneet - Muistan Teitä yhdessä viettämistämme puuhahetkistä ja Elämän Opiskelusta. Matka jatkuu...